Onko tekoäly jo päässyt hype-sanojen hautausmaalle growth hackingin, pelillistämisen ja lisätyn todellisuuden kanssa?
Suomen tulevaisuutta rakennetaan tekoälyn varaan. Tekoälypotentiaalimme on useiden tutkimusten mukaan maailman huippua. Potentiaalista on kuitenkin vielä pitkä matka hyötyjen ja mahdollisuuksien toteutumiseen. Pääministeri Sipilä peräänkuuluttaa panostuksia muun muassa koulutukseen ja tekoälykokeilut mahdollistavaan lainsäädäntöön.  
Kuten monien uusien teknologioiden kohdalla, tekoälynkin suhteen todellisuus jää usein toiseksi tulevaisuuden visioille. Viime viikolla Tekniikka&Talouden kolumnissa tekoälyä verrattiin jo teiniseksiin: monet sillä kehuvat, mutta harva on oikeasti päässyt tositoimiin.  
Monille tekoälyyn liitetty hype konkretisoitui viimeistään kuun vaihteessa Barcelonassa järjestetyssä Mobile World Congress -tapahtumassa, jossa jokseenkin odotetusti jokaisella valmistajalla tuntui olevan jokin tekoälyratkaisu tarjolla. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan pisimmän korren puhelinten tekoälyhypessä veti taiwanilainen ASUS, joka julkaisi tapahtumassa Zenfone 5 -älypuhelimensa. ASUS:n mukaan laitteessa on jopa kymmenen erilaista tekoälyominaisuutta, akun tekoälylatauksesta tekoälykameraan, tekoälynäyttöön ja jopa tekoälysoittoääneen. Kysyttäessä ASUS kertoi käyttävänsä tekoälystä hieman ”laajempaa määritelmää.”  
Miten meidän viestinnän ammattilaisten pitäisi tekoälyhypeen suhtautua? Mikä on meidän roolimme keskustelun rakentajina ja suitsijoina?  
Tärkeintä on ymmärtää itse ilmiö, sen merkitykset, uhkat ja mahdollisuudet omalle työllemme ja etenkin tekoälykeskusteluun haluavan yrityksen liiketoiminnalle. Usein roolimme on toimia tekoälypuheen tulkkina yrityksen ja sen sidosryhmien – esimerkiksi asiakkaiden, median ja suuren yleisön – välillä.  
Tekoälystrategioita, -hankkeita ja -asiantuntijoita on tarjottu joillekin toimittajille juttuaiheiksi jo siinä määrin, että termistä on tullut heille kirosana: ”Kuulen mielelläni teknologiatrendeistä, kunhan tekoäly ei ole yksi niistä.”
Toisaalta yritysten, jotka haluavat osoittaa olevansa innovaatioiden ja teknologiakehityksen edelläkävijöitä, täytyy kantaa kortensa kekoon myös tekoälykeskusteluun. Niinpä yksittäisen toimipisteen konenäköä hyödyntävä neuvotteluhuone muuntuu johdon – ja viestinnän – puheissa helposti merkittäviksi tekoälyinvestoinneiksi.  
Tekoälyhypen keskellä vastuullisella viestijällä on epäkiitollinen rooli toisaalta ruokkia keskustelua ja toisaalta hillitä sitä: säästää hehkutus tekoälysaavutuksista siihen, että jotain yksilön tai yhteisön arkea mullistavaa on todella saatu aikaiseksi. Muuten käy helposti kuin sadussa sutta huutaneelle Pekalle: kun tekoäly vihdoin on täällä, ketään ei enää kiinnosta.