Elo-syyskuun vaihteessa kisataan Tampereella klassinen SuomiRuotsi -maaottelu yleisurheilussa. Samaan aikaan sekä Suomen että Ruotsin politiikassa valmistaudutaan vaaleihin. Tämä tarjoaa mahdollisuuden tarkastella rakkaita naapureita muutaman ”politiikan lajin” kautta.

Tämä tarjoaa mahdollisuuden tarkastella rakkaita naapureita muutaman ”politiikan lajin” kautta.

Ensin tuloskunnosta. Sekä Suomi että Ruotsi ovat hyvässä iskussa. Molemmissa maissa talouskasvu on reipasta. Samaan aikaan kysymys kasvun jatkuvuudesta yhdistää, kun politiikan isot nivelkohdat lähestyvät ja kansalaisille on tarjottava innostava sekä uskottava visio tulevasta.

Sitten lajeihin. Politiikan pikamatka on budjetti, joka kumpaakin maata sprintinomaisesti työllistää syyskaudella. Sekä naapurissa että meillä se kytkeytyy vahvasti vaaleihin. Suomessa budjettikeskustelussa on otettu tuttuja varaslähtöjä, kun ennen hallituksen yhteistä päätöksentekoa on esitetty erilaisia vaatimuksia. Lopputulos lienee rutiinisuoritus ilman kisaennätyksiä. Ruotsissa parin viikon päästä pidettävien vaalien voittajien ensimmäisiä tehtäviä puolestaan on ensi vuoden budjetti.

Viime vuosina politiikassa paljon eriasteisia kolhuja on aiheuttanut maahanmuuttopolitiikka. Kutsutaan tätä lajia rapakon takaisesta retoriikasta vauhtia ottaen politiikan aitajuoksuksi, jossa aitoja saa toki kaataa, mutta omaa vauhtiaan hidastaen. Ruotsissa poltettujen autojen myötä ruotsidemokraatit näyttävät vakuuttavan äänestäjäkunnan turvan tarpeesta. Suomessa perussuomalaisten jakaantuminen taas kirkasti Jussi Halla-ahon johtaman liikkeen poliittisen profiilin suomalaisen politiikan selkeimmäksi tiukan maahanmuutto- ja EU-politiikan myötä. Aitaa tulee kaatumaan myös Suomen vaaleissa.

Yleisurheilun kuningaslaji on maraton ja politiikan luonnollisesti eduskuntavaalit. Pitkän matkan lopussa voittajat nousevat podiumille ja muut jatkavat harjoittelua. Ruotsissa maaliviiva on jo lähellä ja juoksijoiden jalat hapoilla. Pääministeripuolue sosialidemokraatit on tekemässä historiallisen huonoa tulosta. Samalla ruotsidemokraattien hyvä kannatus yhdistettynä olemattomiin yhteistyöväleihin on johtamassa vaikeaan hallituksen muodostamiseen.

Suomen politiikassa vasta herkistellään ennen starttiviivalle asettumista. Hallituspuolueet pyrkivät profiloitumaan budjetin myötä toimivan politiikan takuutoimijoiksi. Oppositiopuolueissa on noudatettu erilaisia strategioita näkyvyyden suhteen. Matka on kuitenkin vielä edessä, eikä nykyisiä kannatuslukemia voi lukea kovinkaan pitkälle johdattelevina. Kuten maratonin 42 kilometrinkin kohdalla, ehtii myös politiikassa vielä sattua ja tapahtua.

Kirjoittaja: Arto J. Virtanen