Suomalaisittain ei liene yllättävää, että älykaupungit olivat isosti näkyvillä tämän vuoden CES-messuilla, missä niille oli omistettu kokonaan oma osasto. Ollaanhan ainakin Tamperetta ja Helsinkiä kehittämässä maailman johtaviksi älykaupungeiksi, ja Espooseenkin rakennetaan Nokia Bell Labsin toimesta uudenlaiset älyratkaisut mahdollistavaa 5G-testiverkkoa.  

Navigant Researchin mukaan odotettavissa on, että älykaupunkiratkaisujen ja -palveluiden maailmanlaajuisen markkinan koko on vuonna 2026 jo 97,9 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Accenturen tutkimuksen mukaan pelkästään Yhdysvalloissa 5G-verkkojen käyttöönotto voi luoda 3 miljoonaa työpaikkaa ja kasvattaa bruttokansantuotetta 500 miljardin dollarin verran. Älykaupunkien kehitys on maailmanlaajuinen ilmiö, ja meneillään olevien projektien lukumäärällä mitattuna Eurooppa kulkee ilmiön etunenässä. 

Urbaaneja keskuksia on yhä vaikeampi hallita ja tarkkailla, mutta juuri elinympäristön hallintaa älykaupungeissa haluttaisiin silti tehostaa. Teknologian avulla pyritään vähentämään saastumista ja vaikeita terveysongelmia, helpottamaan kaupunkien hankalia ruuhkia – sekä tekemään asuinympäristöistä rauhallisempia rikollisuutta torjumalla. 

Yleisen turvallisuuden varmistaminen teknologian keinoin herättää ajatuksia puolesta ja vastaan. Monet yhdistävät kasvojentunnistuksen yhä vain synkkiin scifi-elokuviin, vaikka itse asiassa sitä jo käytetään monin tavoin helpottamaan elämää. Esimerkiksi Los Angelesin lentokentällä käynnistyi tammikuussa kolmen viikon testijakso kasvojentunnistusteknologiasta, joka vertaa lähes reaaliajassa matkustajien passivalokuvia heidän kasvoihinsa. Tavoitteena on luonnollisesti parantaa lentomatkustajien turvallisuutta. LG:n ThinQ AI Solution -tekoälyratkaisu käyttää puolestaan kasvojentunnistusteknologiaa havaitakseen milloin auton matkustamon lämpötilaa tai musiikin äänenvoimakkuutta kannattaa muuttaa, jotta kuljettajat eivät nukahda rattiin. Tämä tuskin haittaa ketään, mutta ahdistaako ajatus siitä, että kaupunkimme voisi seurata paitsi sitä missä liikumme, myös millä tuulella olemme? 

Älykaupunkien tarjoamista mahdollisuuksista ja niiden roolista teknologian ja yhteiskunnan yhdistäjänä on kirjoitettu paljon, ja Suomessakin kehityksen vauhti on ollut kova. Vähemmälle huomiolle on jäänyt asukkaiden rooli älykaupunkien kehittämisessä. 

Kaupunkilaisten tulisi olla yhteisönsä aktiivisia jäseniä. Vaikka teknologia voi tätä edesauttaa, tarvittaisiin toteutumiseen kuitenkin vielä enemmän asukkaiden mukaan ottoa ja omistajuutta. Esimerkiksi brittiläinen FixMyStreet-sovellus auttaa kaupunkilaisia ilmoittamaan katukuopista paikalliselle valtuustolle ja vauhdittaa näin kuoppien korjaamista. Helsinki puolestaan on saanut maailmallakin suitsutusta avoimen datan arkistosta, jonka pohjalle kuka tahansa voi kehittää digitaalisia palveluja. Tällaiset ratkaisut vievät meitä askeleen kohti tulevaisuutta, jossa elävät verkostot ohjaavat ja valvovat kaupunkejamme sekä tekevät niistä parempia paikkoja asua – ja jossa meillä kaikilla on oma paikkamme verkostoon integroituina datan solmukohtina.  

Älykaupunkien kehittäminenkin on tietysti mahdollista vain tekoälyn, big datan ja verkkoyhteyksien kehityksen ansiosta. Näistä kolmesta verkkoyhteydet ovat avainasemassa. Dataa voidaan aina tuottaa, mutta ilman tietoliikenneyhteyksiä, joilla sitä voidaan jakaa, analysoida ja välittää, data on parhaimmillaankin vain pelkkää dataa. Tiesitkö muuten, että keskivertoihminen luo 1,5 gigatavua dataa joka päivä, kun taas älytehdas pystyy luomaan sitä yhden petatavun päivässä – mikä vastaa 700 000 ihmisen luomaa määrää. 

5G-teknologialla uskotaan olevan keskeinen rooli luotaessa tulevaisuuden älykkäitä yhteisöjä ja ympäristöjä, jotka yhdistävät tietoa niin yksilöstä ja terveydenhuollon tarjoajasta, kuin hallintoyksiköstä, tehtaasta ja autostakin. Kokeiluja on käynnissä, ja yhä useampi kaupunki Suomessakin on matkalla kohti älykaupungin statusta. Esimerkiksi oululaiset voivat katsella Etelä-Korean talviolympialaisten hiihtokilpailun finaalia todentuntuisesti virtuaalilasien kautta. 

Kaupunkimme ovat siis muuttumassa älykkäiksi kovaa vauhtia. Meillä kaikilla on oikeus ja velvollisuus osallistua keskusteluun siitä, mihin suuntaan haluamme kaupunkiympäristöjemme älyaikakaudella kehittyvän.